• Mies ja isyys

Breaking Dad – irtiotto isyyteen

Isyys

Niille jotka eivät tiedä, kulttisarja Breaking Bad kertoo viisikymppisestä miehestä, joka sairastuttuaan syöpään päättää muuttaa loppuelämänsä suunnan täydellisesti. Hän ryhtyy huumekauppiaaksi ja ajautuu yhä syvemmälle rikollisuuden ja mielensä syövereihin. Tarina ei pääty hyvin.

Osalle meistä miehistä isyys voi tuntua ehkä samankaltaiselta umpikujalta, joka koetaan ikään kuin viimeisessä hädässä suoritettavaksi velvollisuudeksi. Joidenkin tarinat eivät pääty hyvin. Mitä voisimme asialle tehdä? Miten yhteiskunnassamme tulisi tähän asiaan panostaa? Nämä kysymykset ovat tällä hetkellä ainakin päättäjien huulilla ja keskustelu käy vilkkaana.

Tarvitaan tilaa keskustelulle mieheydestä ja isyydestä. Tarvitaan yhteistyötä, ei nokittelua sukupuolten välillä. Tarvitaan konkreettista tukea ja pohdintaa siitä, miten isyyden taustalla oleviin asioihin voidaan vaikuttaa. Nykyaikana miehet osallistuvat aiempaa enemmän ja ovat varsin aktiivisia vanhempia, joten onkin kysyttävä miksi meillä Suomessa tuntuu olevan pinttynyt kuva lamaantuneesta miehestä?

Miksi isyys ja miehen rooli perheessä koetaan niin eri tavalla? Toisille se on upea mahdollisuus tutustua itseen, puolisoon ja lapseen, olla mukana perhe-elämässä ja kokea mielihyvää siitä, että voi kannatella jotain niin arvokasta. Toisille taas isyys on ennakkoluulojen sävyttämää välinpitämättömyyttä tai taakka, jota kannetaan selkä kyyryssä ja joka ilmenee elatusmaksuina tai mieleen piilotettuna syyllisyytenä jostain, jota ei tavoita kovin helpolla.

Isyys rakentuu yhtäältä parisuhteen varaan ja toisaalta kokemukseen omista vanhemmista. Siis ainakin nämä kaksi asiaa ovat vaikuttamassa asiaan. Tästä syystä voimme tarkastella näissä suhteissa ilmenevää neljää tunnetta tai tekoa, joita jokaisen isän ja äidin olisi syytä miettiä mieluiten jo ennen lasten hankkimista:

Luottamus

Vanhemmuus ei ole yhden kauppaa, vaan kahden aikuisen yhteinen taival. Luottamus kumppaniin on edellytys omalle onnistumiselle vanhemmuudessa. Tehtävistä ja ajankäytöstä tulee sopia, jaksamisesta huolehtia ja arjen asioita suunnitella. Sinun tulee luottaa ja sinuun tulee voida luottaa. Vanhemmuus on tekoja, joten pelkkä ajatus ei riitä. Itseluottamus ja kyky luottaa muihin rakentuu aiempiin kokemuksiimme elämässä, joten oman luottamuksen tarkastelu ja erityisesti kumppanin samankaltaisuus tai eroavaisuus tässä suhteessa ovat tarkastelemisen arvoisia asioita. Mitä odotan itseltäni ja puolisoltani?

Ohjeiden vastaanottokyky ja niiden saatavuus

Mikäli sinulla on kumppani, jolle lastenhoito ja vanhemmuus ovat joko kokemuksen tai luontaisen olotilan vuoksi helppoa, olet onnekkaassa tilanteessa. Voit kysyä ja voitte yhdessä pohtia, miten eri tilanteissa toimitaan ja miten eri tehtävät jaetaan. Kaikilla ei kuitenkaan ole kumppania, joka tietää mitä tehdä pienen vauvan kanssa, taaperon uhmatessa tai alakoululaisen pelätessä ja jännittäessä. Näin ollen sinun tulee olla valmis ottamaan selvää, kysymään ja oppimaan vanhemmuudesta. Tietoa on kyllä tarjolla yllin kyllin.

Vastavuoroisuus ja pysyvyys vuorovaikutuksessa.

Lämpö ja läheisyys luovat kiintymyksen. Lapset oppivat kävelemään, puhumaan ja tuntemaan omaa sekä toisen mieltä tuhansien toistojen, matkimisen ja erheiden myötä. Vanhempana haluat todennäköisesti parasta lapsellesi. Haluat opettaa hänelle taitoja menestyä. Turvallinen kiintymyssuhde ja avoin vuorovaikutus lapsena näkyvät aikuisuudessa mielen joustavuutena ja tunnetaitojen vahvuutena. Lapsesi haluaa olla kanssasi, vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Lapsesi on sinusta riippuvainen. Hän haluaa nähdä, että sanasi ja tekosi ovat linjassa, koska ristiriidattomuus perheessä luo turvallisuutta. Puhu, helli ja rakasta perheesi pullolleen iloa ja onnea.

Empatiakyky ja arvojen selkeys.

Ole kiinnostunut vanhemmuudesta, isyydestä ja äitiydestä. Ole kiinnostunut lapsestasi, kysy päivän kuulumisia ja ole hänen kanssaan mahdollisuuksien mukaan joitakin hetkiä päivässä. Vanhemmuus on arvokysymys ja sen voidaan ajatella näkyvän elämässäsi sellaisina valintoina, joissa asetat perheesi tai lapsesi omien menojesi edelle. Tämä ei tarkoita uhrautumista, vaan suunnitelmallista lähestymistä vanhemmuuteen siten, että samalla tavalla kuin työssäsi osaat priorisoida hetkiä tärkeimmille töille, voit pohtia kohtia lapsesi päivässä, viikossa tai elämässä milloin hän tarvitsee sinua eniten. Tulee olla itselleen armollinen ja muistaa, että jokainen hetki on uusi mahdollisuus. Opettele sanomaan kiitos ja anteeksi.

Isyyden kokemuksesi on yhtä merkittävä asia lapsellesi kuin puolisosi äitiyden kokemus. Läsnä oleva, iloa ja toimintaa pulppuava isä tuottaa vastaavia kokemuksia lapselle. Masentunut isä masentaa. Lapsi imee kaikin aistein kokemuksia vanhemmuudestasi, peilaa niitä omiin tuntemuksiinsa ja muodostaa näistä merkityksiä iästään riippuen. Käytös on sen mukaista. Uskon vahvasti siihen, että meistä nykyajan miehistä irtoaa vielä paljon enemmän. Uskaltakaa olla juuri sellaisia kannustavia ja elämään rohkaisevia isiä, kuin todellisuudessa olette tai haluaisitte olla. Kysykää neuvoa. Toiset isät auttavat kyllä. Luottakaa siihen, että ennemmin tai myöhemmin maailma näyttäytyy edessämme avoimempana, toiveikkaampana ja eteenpäin työntävänä. Lapsemme ovat sen ansainneet. Iloisia irtiottoja isyyteen kaikille!

2017-04-02T20:01:12+00:00